En edes tiedä, haluanko sittenkään erota poikaystävästäni. Hänen hyvät piirteensä tuntuvat nyt entistä paremmilta. 

No, kyllä mä lopulta tiedän, mitä haluan. Aina se on mulle selvinnyt. 

Asiassa on vain kaksi "pientä" ongelmaa:

1. Hän ei halua seurustella.

2. Mä olen varattu.

Omatunto soimaa minua koko ajan, kun en osaa päättää, mitä teen. Poikaystävääni voin aina luottaa, ja hän huomioi minua jatkuvasti. Hän on kaikin puolin oikea unelma. Tämä toinen taas menee ja tulee milloin haluaa, ja voi mennä päiviä ilman mitään yhteydenottoa. Harmi vaan, että olen tunteitteni puolesta täysin kiinni hänessä. Hänen kanssaan minulla ei tule olemaan tulevaisuutta. Ajatus satuttaa mua syvästi, mutta en voi tunteilleni mitään.

Olen sopinut itseni kanssa, että jos tunteeni eivät kesän aikana muutu, on aika erota poikaystävästäni. En halua tehdä liian äkkinäisiä päätöksiä, koska tämä ihastus on kestänyt tällaisenaan vasta vähän yli viikon. Olen törmännyt tällaisiin jätkiin ennen nykyistä suhdettani, ja mun pitäisi jo tietää tämän mesettelyn olevan täyttä ajanhukkaa. Sydämeni tulee vielä särkymään ja pahasti. Mutta, silti... tällä hetkellä ajatus elämästä ilman tota tyyppiä tuntuu kauhealta.

Voi hemmetti, tämä tilanne on kuin suoraan Salatuista Elämistä!